IN MEMORIAM NIILO HURMALAINEN


Nipa Hurmalainen ja Petri Juutilainen



Dir. musices Niilo Hurmalainen kuoli lyhyen sairauden jälkeen 04.10.2015. Niilo oli Karjalan poikia. Hän oli syntynyt Kanneljärvellä 07.03.1927. Iloinen lapsuusaika kului lähes koko 30-luvun ajan Kanneljärven Kansanopiston suuressa pihapiirissä valtaisan lapsikatraan temmellyksissä. Päivät kuluivat yhdessä uiden ja hiihtäen vuodenaikojen vaihtelussa. Opiston vahtimestarina toimi isä, Toivo Hurmalainen, vaimonsa Katrin kanssa. Hurmalaiset pakenivat sittemmin sotaa kaksi kertaa ja kummallakin kerralla kotitalo poltettiin. Sota on ollut karjalaisille rankkaa aikaa.

Niilo tunnettiin parhaiten muusikon urastaan, joka kesti 70 vuotta. Muusikkoystävien kesken Niilo-nimi muuntui Nipaksi, jolla nimellä useimmat hänet muistavat. Hän aloitti armeijan soittokunnassa 13-vuotiaana soitto-oppilaana. Ensimmäinen instrumentti oli signaalitorvi, sitten kornetti ja myöhemmin trumpetti ja flyygelitorvi. Aluksi oppilaiden tuli opetella kaikki armeijan merkinantofanfaarit ulkoa ja myös marssirummulla vasta sitten pääsi mukaan orkesterisoittoon ja esiintymisiin. Talvisodasta Niilo on kertonut nuoremmille soittajille, että ”siellä oli perkuleen kylmä, jäisiä perunoita syötiin - mutta kyllä siitäkin vaan selvittiin!”. Armeija-aikana Nipa pääsi soittamaan myös itselleen Adolf Hitlerille tämän vieraillessa yllätyksenä Immolassa marsalkka Mannerheimin syntymäpäivillä

Nipa muutti Saloon keväällä -48. Hän rakensi yksin  äidilleen omakotitalon Salon Hakamäkeen ja oppi siinä samalla timpuriksi. Hän työskenteli Salossa eri rakennustyömailla myös appensa Reino Mäen kanssa. Naimisiin Nipa meni Terttunsa kanssa 1949. Pertti syntyi 1949 ja Pirkko 1953. Nipa soitti Salossa suosituissa tanssiorkestereissa "Mirano" ja "Tango-Pojat", jälkimmäisessä myös kontrabassoa. Myös Työväenyhdistyksen soittokunnassa ja Salon amatööriorkesterissa ehti Nipa soitella ennen muuttoaan Nokialle.

Nokialle Nipa muutti 1952 sekä musiikin, että työn perässä. Suomen Gummitehdas Oy:llä oli maankuulu torvisoittokunta, jota johti kapellimestari Väinö Huuhka. Nipa pestautui orkesteriin ja samalla kumitehtaan rakennusosastolle kirvesmieheksi. Melko pian Huuhkan kuoltua 1953 soittokunta hiipui ja soittajat siirtyivät Nokian työväenyhdistyksen soittokuntaan.

Soittokuntien lisäksi Nipa soitti tanssiorkestereissa, joista pisimmän ajan Pauli Lehtolan yhtyeessä. Taitavana soittajana Nipa oli paljon käytetty trumpetisti TV- ja teatterimuusikkona Tampereen teattereissa sekä kaupunginorkesterin vakituisena tuuraajana ja lisäjäsenenä. Soittimesta Nipa haki aina kaunista sointia, se oli kaiken perusta. Nipa oli kuuluisa myös flyygelitorvensa äänestä.

Break Big Bandin trumpettisektiossa hän soitti useita vuosia ja oli voittamassa Suomen BB-mestaruutta Kuopiossa 1973. Orkesteria johti Paavo Raninen, jonka kanssa Nipa oli perustamassa Nokia Big Bandia, jossa hän soitti sairastumiseensa asti. Nokialla hän oli mukana Big Bandin lisäksi puhallinyhtye Oktaavissa, The River Brass Bandissa ja Vaskivaareissa sekä Tampereella VPK:n ja TTY:n soittokunnissa. Nipa oli paljon poissa kotoa; päivätöissä Kumitehtaan timpurina ja iltaisin keikoilla. Terttu hoiti kodin ja lapset sekä varmisti, että Nipan esiintymiskamppeet olivat kunnossa. Semmoinen oli silloin tapana – vaimoväki hoitaa. Nipa jäi leskeksi kun Terttu-vaimo kuoli 1999.

Pertille Nipa opetti perusjuttuja timpurinikkaroinnista jo 10- vuotiaana, kun Pertti oli mukana" avustamassa" oman talon  rakentamista vuonna 1959. Kumitehtaan rakennusosastolta Nipa siirtyi kirvesmieheksi Tampereen Haka -rakennusliikkeeseen, jossa hän palveli eläkeikäänsä asti, viimeisinä työvuosinaan vuosiremonttiporukan vetäjänä ja etumiehenä. Kalassa käynti isän kanssa oli Pertille aina huippujuttu, Nipa olikin hyvin innokas kalamies. Hänellä oli laaja kalakaveriverkosto ja usein kalaa tulikin. Ehkäpä hän kalassa ollessaan vastapainoksi nautti siitä erilaisesta hiljaisuudesta, joka järvellä vallitsi.

Nipan kotona oli myös välillä todellista "taiteilijaelämää", kun trumpetistikollegat, mm.pedagogi-legenda Raimo Sarmas näyttelijävaimonsa Assi Nortian kanssa, sekä useat Ramin huippuoppilaat vierailivat soittelemassa Nipan kanssa duettoja ja hankkivat samalla "elämän viisauksia" kokeneelta kollegaltaan. Myös Pertti sai soittokipinän, kun Pauli Lehtolan orkesteri harjoitteli Hurmalaisten olohuoneessa. Joskus osa orkesterista myös yöpyi talossa. Jo silloin sai Pertti nauttia "soittajien jutuista". Isä vei myös joskus Pirkon ja Pertin mukanaan teatterin monttuun katsomaan musikaalia. Pertin myös tanssikeikoille takahuoneeseen ihmettelemään, miten hienolta orkesteri kuulosti. Ei ole mikään ihme, että Perttikin jäi koukkuun musiikkiin tehden päivätyönsä PMO:n opettajana, TV- ja teatterimuusikkona.

Nipa oli arvostettu ja hyvin pidetty ystävä ja kaveri muusikko- ja rakennuspiireissä. Joskus, kun pelimannit ottivat vähäisesti ”viritystä”, Nipa ehdotti, että ”RÄMMÄYTETÄÄS” – ja niin joskus tehtiin. Haikealta tuntuu nyt, kun Nipa on poissa – mutta muistoissamme hän on aina läsnä.


Pertti Hurmalainen

Mitro Koskiluoma

Jaakko Nieminen